Pahoitteluni - en valitettavasti keksinyt tuon pidempää sanaa otsikoksi. Olisin muuten käyttänyt sellaista.
Mutta asiaan. Nettikirpparit (yay for Facebook!) ovat olleet ainakin minun pelastukseni. Ei tarvitse maksaa kirpparipöydästä, vaan tavarat saa myytyä kotisohvalla istuskellessa. Haittapuolina tietysti se, että niistä tavaroista pitää jaksaa ottaa kuvat ja onhan niitä tavaroita tietenkin kivempi hiplailla siellä pöydässä, ihan fyysisesti omissa käpälissä.
Jokakeväiseen tapaani olen saanut jälleen kerran siivousvimman - tällä kertaa se on ulottunut varastoon ja autotalliin. Tavaroiden hautausmaa (eli se autotalli kuin varastokin) on kokenut melko perusteellista läpikäyntiä, ja osasta on ollut ihan kiva päästä eroonkin. Mutta kuten sanottua, koen myymisen kotisohvalta käsin paljon helpommaksi kuin sen, että lähtisin roudaamaan tavaraa kirpputorille myytäväksi.
Nyt kun tätä naamakirjamyyntiä on tullut harrastettua enemmänkin, on pieni piru hartioilla alkanut pomppia ja osoitella ympäriinsä pikku hiilihangollaan.
Voitko mitata / ottaa lisäkuvia / kuvata päällä (tai päällään seisoen, tai hakea ihan suoraan vaan sen nanomitan, että on varmasti millit ja sentit kohdallaan). Kassotaanpas. Jos oletetaan vaikka, että olet ostamassa lapselle vaatetta ja laatikko on täynnä noin 130-senttistä ryysyä muutaman euron pilkkahinnalla, pitääkö kaikesta (muka) ottaa kuvat? Pitääkö kaikki oikeasti mitata? Jo yhdestä lapsen paidasta pääsee helposti maksamaan kymmenen euroa ja ylikin, kun ostaa uutta kaupasta - joten jos sillä hinnalla saa paketillisen käytettyä, ei pitäisi olla vaikeaa laskea yhteen 1+1.
Ja sitten se, että niitä omia vaatteita pitäisi kuvata päällä. Kun ei! Myyn ihan syystäkin - nimittäin siitä, että ei vaan mahdu päälle. Siitä makkarankuorishowsta ei hyötyisi kukaan - minä vain hajottaisin myyntikuntoisen vaatekappaleen ja vastapuoli kokisi peruuttamatonta järkytystä niitä kuvia katsellessaan. Kiitos ei kiitos.
Niin joo, ja sekin tietysti, että välillä jopa niistä ilmaiseksikin annettavista tavaroista vaaditaan niin tarkat speksit, että hirvittää. Jos ilmaiseksi saa ja koko näyttäisi olevan ainakin suurin piirtein haettu, miksei sitten ottaisi vastaan ilmaiseksi ja pistäisi itse kiertoon myöhemmin, jos ei osoittaudukaan sopivaksi? Minen ymmärrä. En sitten mitenkään ymmärrä. Mihin on kadonnut terve maalaisjärki?
Etkö nyt myis vähän halvemmalla? Kauheen kallista! Joo, ei kirppiksellä - fyysisellä tai naamakirjan - voi myydä mitään täyteen hintaan, edes silloin kun laput on vielä kiinni. Tai voi, mutta tuskinpa kukaan ostaa. Mutta ihan eri asia on sitten se koulukunta, jota mikään hinta ei tunnu miellyttävän. Jos siitä esimerkin lasten jättimäisestä vaatepaketista pitää saada viilattua 50 senttiä hinnasta pois, niin kuka siinä voittaa? Ostaja, joka joutuu halkomaan euroja senteiksi vai myyjä, jota ärsyttää ostajan pikkumaisuus?
Säästin mun henkilökohtaisen lempparini viimeiseksi - tässä sitä tarjoillaan, olkaahan hyvät!
Kulkeutuisko tänne? Tai oikeestaan, kulkeutuisko osoitteeseen Tiekatu 1? Huomenna vaikka ja kolmelta iltapäivällä sopis? Anteeksi, mutta voisin alkaa vaikka jo nyt repiä hiuksia päästäni. Vaatiiko tämä oikeastaan edes selitystä?
Kyllä - tiedostan asuvani korvessa. Ei - se ei silti tarkoita automaattisesti sitä, että kuskaan ja kuljetan joka ikisen pienen tavaran suoraan ostajan kotiovelle. Osa ymmärtää sen, että voin kyllä omien menojeni mukaan tuoda tavaraa yhdessä sovittuun paikkaan, mutta se toinen koulukunta... Pitäisi tuoda kotiin saakka - vieläpä sellaisena aikana, kun ostaja suvaitsee tavaran vastaanottaa. Anteeksi, mutta mitä ihmettä?
Minä kuskaan tavaraa / tavaroita autossani ensin itse sen plus/miinus 30 kilometriä, ja sen jälkeen vastapuoli ei ole edes valmis tapaamaan minua sellaisessa paikassa, joka sopisi myös meikäläiselle? Tottakai sen täytyy ostajallekin sopia, mutta hei - vähän joustoa!
Syitähän näillä kotiinkuljetuksen vaatijoilla on monia. Katsopas kun satut asumaan siellä sivistyksen ulkopuolella (kyllä, lähimpään kaupunkiin ajaa 25 minuuttia) ja kun se sopisi minulle paremmin. Ja kun ei minulla ole silloin autoa käytössä, ja sinähän nyt tulet tänne suunnalle muutenkin. Joo, tulenhan minä, kymmenen kilometrin päähän sieltä missä satut asumaan, ja vieläpä satut asumaan aivan väärässä suunnassa minun reitiltäni. L-u-o-j-a. Ja silti ei ymmärretä, vaan vingutaan siitä, kuinka minä en suostu joustamaan. Näinhän se menikin.
Ja kyllä - ymmärrän ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Ja ymmärrän myös sen, että välillä tämä kaikki vaatii sen omankin asenneruuvin rukaamista. Jos ostaja vaikuttaa oikein kivalta, saatan ihan huvikseni vaikka lupautuakin ajamaan muutaman ylimääräisen kilometrin, ja otan sen pikku ajelun kannalta. Saattaahan matkalla olla vaikka kuvailtavaakin! Jos ostaja puolestaan vaikuttaa juuri sellaiselta 'kaikki mulle nyt just' -tyypiltä, saattaneepa olla, että nouto tapahtuu tasan tietystä paikasta ilman sen suurempaa joustoa meikäläisen puolelta. Kohtele toisia kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - ja niin edelleen.
Anteeksi - taidan olla puhunut. Mutta kylläpä ottikin päähän.
Ei kommentteja